lauantai 11. toukokuuta 2013

Muistisairaudet ja niiden hoito






Vihdoin ja viimein uutta tekstiä. Välissä on sattunut ja tapahtunut, mutta tässä sitä taas ollaan. Seuraavaksi on tarkoitus kertoa mitä muistisairaudet ovat ja miten niitä hoidetaan. Olen myös kirjoittanut viimeisen kappaleen kokonaan muistisairaiden omaisia ajatellen. Muistisairaiden hoito on lähellä sydäntä, nykyinen työpaikkanikin on muistisairaiden palvelukoti. Pyrin kertomaan asiat esimerkkejä käyttämällä niin että kaikki pystyisivät sisällön ymmärtämään. Aiheesta saisi kirjoitettua satoja sivuja, joten pyrin tiivistämään ja tuomaan esiin olennaisimmat asiat.

Muistisairaudet ja niiden hoito
Muistisairaudet ovat Suomalaisten kansantauteja siinä missä esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet tai diabetes. Muistisairauksien määrä kasvaa jatkuvasti kun väestö ikääntyy ja elinikä nousee. Mielestäni on ihan ymmärrettävää että aivot alkavat rappeutua kun ikää tulee. Ihmistä kun ei ole luotu elämään ikuisesti.

Yleensä puhutaan dementikoista, mutta muistakaa että oikea termi on muistisairas.

  • Ensin teoria, sitten käytäntö: Yleisimmät muistisairaudet ovat
-          Alzheimerin tauti 
-          Lewyn kappale -tauti 
-          Frontaali- eli otsalohkodementia 
-          Vaskulaarinen- eli verenkiertohäiriöistä johtuva dementia



  • Harvinaisempia muistisairauksia:

-          Alkoholidementia
-          Aivovamman seurauksena tullut muistiongelma
-          Cadasil, Huntington, Hakolan tauti

Alzheimerin tauti on yleisin muistisairaus, peräti 80% muistisairauksista on Alzheimerin tautia. Alzheimerin tauti on yleensä ikääntyvien, yli 65-vuotiaiden sairaus. Tautiin voi myös sairastua alle 50-vuotiaana. Sairaus on naisilla yleisempi kuin miehillä. Perinnöllisiä sairaustapauksia on noin 1%. Alzheimerin tauti on nimetty taudin löytäjän, Saksalaisen psykiatrin Alois Alzheimerin mukaan. Alzheimerin taudissa oireet johtuvat aivojen rappeutumisesta. Sairauden takia aivoissa tapahtuu muutoksia jotka johtavat muistijärjestelmän toimintaan liittyvien hermosolujen ja aivoalueiden tuhoutumiseen. Alzheimerin taudin ensimmäinen ja merkittävin oire on muistin heikentyminen. Erityisesti lähimuisti ja uuden oppiminen vaikeutuvat. Oireet alkavat hitaasti ja yleensä sairastunut pystyy peittämään oireet läheisiltään aluksi jonkin aikaa. Sairauden alkaessa ensimmäiset oireet ovat lieviä, esimerkiksi yleistyvää hajamielisyyttä. Ensimmäisten oireiden jälkeen sairaus alkaa edetä ja vaikeuksia tulee monimutkaisten toimintojen suorittamisessa ja käytännön asioiden hoitamisessa. Esimerkiksi raha-asioiden hoito ja matkustelu hankaloituvat, ostosten teko on vaikeaa eikä ruuanlaitto onnistu. Lopulta myös päivittäisten perustoimintojen hoito vaikeutuu. Peseytyminen, pukeutuminen ja vessassa käyminen muuttuvat vaikeiksi. Asioiden hahmottaminen vaikeutuu. Vessaa ei löydy vaikka se olisi nenän edessä tai ei tiedetä mitä tehdään lusikalla. Alzheimerin taudin loppuvaiheessa ihminen käpertyy sikiöasentoon. Tiivistettynä; Alzheimerin tauti syö ihmistä pala palalta pois. Sairauden kesto ensioireista kuolemaan on keskimäärin hieman yli 10-vuotta. Yleensä Alzheimerin tautia sairastavalla on jossain sairauden vaiheessa psyykkisiä oireita ja käytösoireita. Masennus, ahdistuneisuus, levottomuus ja harhaisuus ovat yleisiä. Yleensä Alzheimerin tautia sairastavan persoona ei välttämättä muutu sairauden edetessä. Alzheimerin tautia voidaan hoitaa lääkkeillä jotka hidastavat taudin etenemistä.

Lewyn kappale-tauti on muistisairaus joka yleensä alkaa 50-80 vuoden iässä. Sairaus on saanut nimensä aivojen kuorikerroksen alueelle kertyvien Lewyn kappaleiden mukaan. Sairauden oireita ovat älyllisten toimintojen, tarkkaavuuden ja vireystilan vaihtelut. Sairauden alkuvaiheeseen ei aina kuulu merkittäviä muistihäiriöitä. Sairauden edetessä muisti kuitenkin heikkenee. Sairastuneella voi esiintyä lihasjäykkyyttä, kävelyvaikeuksia ja tajunnanhäiriöitä. Harhat ja hallusinaatiot ovat yleisiä sairastuneille. Sairaudelle on tyypillistä jaksottuminen ja ajoittaiset harhaisuus- ja levottomuuskaudet. Sairastuneen persoonallisuus saattaa muuttua pikkuhiljaa ja sairastuneen omaiset ovat usein epätietoisia siitä mistä on kyse. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa mutta oireita voidaan helpottaa lääkkeillä tai lääkkeettömästi. Sairaus johtaa lopulta kuolemaan keskimäärin alle 10-vuoden kuluessa.­­

Frontaali- eli otsalohkodementian taustalla on ryhmä aivojen otsalohkoja rappeuttavia sairauksia jotka aiheuttavat muistisairauksille tyypillisiä oireita. Otsalohkoja voi myös vaurioittaa aivovamma, aivoverenvuoto tai otsalohkoissa oleva kasvain. Otsalohkojen toiminta liittyy aloitteellisuuteen, motivaatioon, pidäkkeisiin ja estoihin. Otsalohkodementia alkaa yleensä jo työiässä eli aikaisemmin kuin muut muistisairaudet. Otsalohkodementia kattaa noin 5% kaikista dementoivista sairauksista. Sairastuneen käyttäytyminen muuttuu oudoksi ja ihmiselle voi ilmaantua uusia luonteen piirteitä. Muistihäiriöt käyvät ilmi myöhemmin sairauden edetessä. Toisaalta sairastuneella voi olla apaattisuutta ja aloitekyvyttömyyttä jota helposti erehdytään pitämään masennuksena. Omaisilla voi mennä pitkään ennen kuin osaavat epäillä sairautta. Otsalohkodementialle tyypillistä on persoonallisuuden muutokset, esimerkiksi rauhallisesta kiltistä ihmisestä voi tulla aggressiivinen ja rivosuinen. Omaiselle otsalohkodementia saattaa olla muistisairauksista raskain, kun tuttu ihminen muuttuu tuntemattomaksi sairauden edetessä. Otsalohkodementia on jossain määrin perinnöllinen. Sairastuneista jopa puolella on todettu olevan otsalohkodementiaa myös muilla sukulaisillaan. Otsalohkodementiaan ei ole lääkehoitoa. 

Vaskulaarinen- eli verenkiertohäiriöistä johtuva dementia. Vaskulaarisessa dementiassa erilaiset aivoverenkiertohäiriöt vaurioittavat ja aiheuttavat kudostuhoja aivoissa. Syitä on monia, esimerkiksi aivoinfarktit ja aivoverenvuodot voivat aiheuttaa vaskulaarisen dementian. Vaskulaarinen dementia on toiseksi yleisin muistisairaus heti Alzheimerin taudin jälkeen. Sairaus on yleisempi miehillä kuin naisilla. Vaskulaarisessa dementiassa oireet riippuvat siitä missä kohdassa aivoja aivoverenkiertohäiriö on. Yleistä on että vaskulaarisen dementian alkaminen on selvemmin määriteltävissä kuin Alzheimerin taudin. Muistiongelmia tulee kaikille sairastuneille, toisille lievempiä kuin toisille. Sairaus etenee jaksoissa ja osia älyllisistä toiminnoista voi säilyä pitkäänkin. Yleisiä ovat kävelyhäiriöt, näköhäiriöt, puheen puuroutuminen ja virtsaamisen hankaloituminen. Itku voi olla herkässä ja tunne-elämä ailahtelee. Sairastunut usein ymmärtää toimintakykynsä puutteet mikä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja masennusta. Vaskulaarisen dementian hoitona on pääasiassa taustalla olevan aivoverenkiertosairauden uusiutumisen ehkäisy ja riskitekijöiden hoito. Muita hoitomuotoja ovat yksilöllinen kuntoutus, esimerkiksi fysioterapia ja puheterapia.

Alkoholidementia on yleinen oireyhtymä joka johtuu alkoholin liiallisesta ja pitkäaikaisesta käytöstä. Alkoholidementiaa voidaan havaita niin nuorilla kuin vanhoillakin ihmisillä. Alkoholidementian oireisiin kuuluu esimerkiksi lähimuistin merkittävä ja pitkäaikainen heikkeneminen, uuden oppimisen, ajan ja tapahtumajärjestyksen ymmärtämisen häiriintyminen, tasapaino- ja kävelyvaikeudet. Usein alkoholidementiaa sairastava peittelee muistihäiriöitä sepittämällä tarinoita. Sairastuneilla muistihäiriöt ovat usein suhteettoman laajoja muihin toimintojen häiriöihin verrattuna. Lisäksi alkoholidementian oireisiin kuuluu työkyvyn heikkeneminen ja sosiaalisen selviytymisen heikkeneminen, henkisten toimintojen aleneminen ja persoonallisuuden muutokset. Alkoholidementia on valitettavasti varsin yleinen Suomalaisten keskuudessa.

Tätä tietomäärä en ole pelkästään omasta muististani onkinut vaan olen käyttänyt näitä lähteitä: http://www.tohtori.fi/ http://duodecim.fi/ http://www.muistiliitto.fi/ http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu


Seuraavaksi puhun omista kokemuksistani. Sairaanhoidon- ja huolenpidon lähihoitajana minulla ei ole juurikaan teoriatietoa pohjalla hoitaessani muistisairaita. Tarkoituksena on kuitenkin opiskella lisää muistisairaiden hoitoa koska muistisairaudet ovat mielenkiintoisia ja koen ne omaksi jutukseni.

Mielestäni muistisairaita hoitaessa tärkeää on antaa asiakkaalle mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä pienilläkin valinnoilla. Muistisairaus vie edetessään ihmiseltä elämänhallinnan joten silloin pitää keskittyä niihin elämään pieniin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Siksi on hyvä muistaa kysyä mitä juomaa asiakas haluaa ruokansa kanssa, kysyä toiveruokia (työssäni voin vaikuttaa kun teemme kaikki ruuat itse), tai kysyä mielipidettä siitä mitä vaatetta asiakas haluaa aamulla päälleen. Nämä ovat pieniä asioita mutta ovat tärkeitä ihmiselle jonka kyky elämänhallintaan on heikentynyt. Tärkeää on myös pyrkiä tekemään asiakkaan olo kotoisaksi. Omaisia voi pyytää tuomaan asukkaan huoneeseen asioita asukkaan edellisestä kodista. Kotoisuutta ja yhteishenkeä asukkaiden kesken voi lisätä esimerkiksi kuuntelemalla ja laulamalla yhteisissä tiloissa kansanlauluja tai vanhoja iskelmiä. Mielekästä tekemistä voi myös olla vanhojen valokuvien katselu tai televisiosta tulevan vanhan elokuvan katsominen. Muistoja voi herätellä ja luoda hyvää mieltä tekemällä muistisairaille ruokia joita entisaikaan on tehty ja syöty. Muistisairaiden kanssa on hyvä pitää muistelutuokioita, muistella esimerkiksi sananlaskuja, presidenttejä tai tapahtumia. Vaikka nykyhetkeä ja viimeisiä vuosia ei niin hyvin muistakaan, muistisairas kuitenkin muistaa asioita nuoruudestaan ja aikaisemmista tapahtumista melko pitkään. Kun muistisairaan elämä lähenee loppuaan vuodepotilaana, kosketuksen merkitys korostuu. Hellä, kunnioittava kosketus ja tilanteen rauhoittaminen on hyvin tärkeää. Puhumattomasta kommunikointiin kykenemättömästä vuodepotilaasta ei voi varmaksi tietää kuinka paljon hän ymmärtää ja tuntee ympäristöään. Siksi on edelleen tärkeää kertoa mitä tehdään ja miksi, vaikka toiselta ei vastausta saa.

Jokainen muistisairaus etenee hieman eri tavalla vaikka sairauksissa on osaksi samoja oireita. Muistisairaita tulee kuitenkin kohdella yksilöinä. Muistisairaat voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään: ensimmäinen ryhmä on sellaiset muistisairaat jotka on melko vasta saaneet diagnoosin. He ovat alkaneet huomata että eivät enää muista nimiä ja päiviä, unohtavat lieden päälle tai ruokaa laittaessa huomaavat etteivät muista miten jatkaa. Yksinkertaiset asiat alkavat tuntua vaikeilta. Näiden asioiden huomaaminen masentaa ihmistä, helppo kuvitella jos ajattelee omalle kohdalle. Eli tämä ensimmäinen karkea ryhmä on onnettomat muistisairaat. Kun sairaus etenee niin sairastuneella myös sairaudentunto alkaa kadota, eli sairastunut ei itse ymmärrä olevansa sairas. Siitä päästäänkin ryhmään kaksi: onnelliset muistisairaat, ne jotka eivät enää tajua muistin menemistä ja toiminnan ohjauksen heikkenemistä. Siinä vaiheessa sairastuminen ei masenna. Sellainen muistisairas nauttii niistä elämän pienistä asioista joista äsken kirjoitin.

Muistisairaiden hoito on raskasta varsinkin henkisesti. Muistisairaiden kanssa täytyy olla kärsivällinen ja täytyy muistaa että ihminen on sairas eikä välttämättä tarkoita mitä sanoo tai tekee. Jokainen päivä on erilainen. Toisinaan koko päivän saattaa itkettää ja olla äitiä ja isää ikävä. Toisena päivänä ihmetellään kuinka hyvä palvelu on niin ihana että pidetään huolta.

Työssä on myös jatkuvasti riittämättömyyden tunne. Se kun haluaisi antaa vielä enemmän mutta ei pysty. Haluaisi tehdä muistisairaan olon hyväksi mutta keinot ovat vähissä kun vieressä istuminen, juttelu ja tutut asiat eivät riitä rauhoittamaan. Pitää tehdä työtä omalla persoonallaan mutta täytyy kuitenkin olla tietty etäisyys että ei itseään ylikuormita. Siinä hyvä esimerkki isosta eettisestä ongelmasta; kuinka paljon antaa itsestään ilman että itse särkyy?

Eettisyys tuntuu korostuvan muistisairaita hoitaessa. Työ on eettisesti hyvin kuormittavaa. Eettisten asioiden kanssa tasapainottelu on osa jokapäiväistä työtä. Hyvä esimerkki eettisestä ongelmasta muistisairasta hoidettaessa: muistisairas etsii miestään, on itkuinen ja ahdistunut kun ei miestä löydy. Muistisairas ei muista että mies on kuollut pari vuotta sitten. Onko oikein pamauttaa asia päin naamaa että sinun mieshän on ollut jo pari vuotta vainaa? Vai ollako välittämättä koko asiasta? Tai entä jos halaa ja lohduttaa muistisairasta että kyllä se mies vielä jostakin löytyy? Vai koettaako vaihtaa aihetta (mikä toimii yleensä hetken mutta sen jälkeen muistisairas alkaa taas etsiä miestään)?

Vielä viimeinen mutta ei vähäisin asia, itse asiassa mielestäni tärkein asia. Nimittäin muistisairaan omaiset. Sairaus on ehkä kaikista vaikein juuri omaisille. On todella raskasta seurata kun esimerkiksi oma mummo, äiti, sisko, veli tai setä katoaa pala palalta pois vaikka ihminen on fyysisesti vielä läsnä. Silmistä katoaa se tuttu loiste ja pilke, tai oma poika onkin yhtäkkiä mies tai veli. Muistisairauden alussa sairas vielä itse tunnistaa oireet ja tajuaa elämänhallinnan ja muistin menevän. Todellisuus tulee vastaan, muistisairas ja omainen tajuavat että tästä ei enää ylöspäin pääse vaan suunta on pikkuhiljaa huonompaan. Tässä vaiheessa tukea tarvitsee niin sairastunut kuin omainenkin. Omaiselle tulee helposti voimattomuuden tunne kun sairastuneen mielialat heittelevät sairauden tuomaa järkytystä käsiteltäessä. Sairaudelle kun ei voi mitään ja varma asia on että sairaus päättyy kuolemaan.
Muistisairaan omaisena kannattaa muistaa että sairaus on tavallaan armollinen. Sairauden edetessä sairaudentunto katoaa, jolloin myös sairastuneen mieliala kohoaa kun ei enää ymmärrä elämänhallinnan ja muistin heikkenevän. Osa muistisairaista kuitenkin ovat tämän pisteen jälkeen edelleen itkuisia ja ahdistuneita. Osasyy on siinä että muisti on jo mennyt niin huonoksi ettei tunnista paikkoja tai ihmisiä. Omassa kodissaan etsii omaa kotia, äiti on hukassa ja vastasyntynyt lapsi kateissa. Nämä tilanteet ovat hankalia koska muistisairaalla jää helposti ”levy” päälle jolloin tilanteesta pois pääseminen ja rauhoittuminen on vaikeaa. Keinoja tilanteiden hoitamiseen on monia. Omainen voi pyytää muistisairaan istumaan, hakea tutun esineen tai kuvan ja pyrkiä rauhoittamaan tilanne juttelemalla. Hermojaan ei kannata menettää eikä lähteä mukaan muistisairaan ahdistukseen. Tilannetta voi myös yrittää laukaista kysymällä muistisairaalta hänen syntymävuottaan. Syntymävuoden selvittyä voidaan näyttää kalenterista nykyinen vuosi ja laskea pyöreästi minkä ikäinen muistisairas henkilö nyt on. Sen avulla voi hetkeksi selvitä että lapset ovat jo maailmalla, äiti on kuollut ja tämä kotihan on omin käsin rakennettu vuosia sitten. Tähän asiaan ei kuitenkaan ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa keinoa, vaan jokainen tilanne on aina omanlaisensa.
Muistisairaan persoonan ja käytöksen muuttuessa kannattaa pitää mielessä että se on sairaus mikä ihmistä muuttaa. Turhautuminen, ahdistuminen, voimattomuus ja viha ovat monesti tuttuja tunteita joille on hankala löytää purkamiskeinoja. Muistisairaan omainen on myös ihminen siinä missä kaikki muutkin, joten tunteitaan ei tarvitse häpeillä. Asioita ja tunteita on hyvä käsitellä että ne eivät alkaisi hallita elämää kokoaikaisesti. Suomessa tukea on onneksi  kohtuullisen hyvin saatavana. Vertaistukiryhmät, lääkärit, hoitajat, sukulaiset ja ystävät ovat tärkeitä. Muistisairaalle tulee usein mahdollisuus päästä vuorohoitoon jolloin omaishoitaja pääsee hengähtämään.
Muistisairauden edetessä tulee ajankohtaiseksi laitoshoitoon siirtyminen. Moni omainen kokee tekevänsä väärin kun edes ajattelee kyseistä vaihtoehtoa. On ihailtavaa kun omaiset huolehtivat muistisairaasta läheisestään, mutta raja tulee varmasti vastaan jokaisella eikä sitä tarvitse hävetä. Edelleenkin muistisairaan omaiset ovat ihmisiä, joten on täysin inhimillistä että jaksaminen loppuu esimerkiksi kun fyysinen toimintakyky laskee paljon. Muistisairaan siirtyminen hoitokotiin on suuri muutos sairastuneen ja omaisen elämään. Muistisairaan sopeutuminen hoitokotiin on hidasta eikä sopeutumista välttämättä tapahdu koskaan. Omainen saattaa ahdistua ja tuntea olevansa huono; ”olenko minä huono ihminen kun toin äidin paikkaan missä hän vain itkee ja etsii kotiaan?” Hoitopaikka saattaa tuntua vieraalta myös omaiselle. Joka paikassa on hoitajia ja hoidettavia, tietty päivärytmi ja vierailuajat jolloin voi käydä läheistään katsomassa. Kaikki on valkoista ja hygieenistä, yhteistä hiljaista hetkeä läheisen kanssa voi olla vaikea järjestää.
Tästä huolimatta käykää katsomassa läheisiänne siellä hoitopaikoissa, antakaa se pieni hetki, hymy ja hyvä mieli. En tarkoita että pitäisi olla aamusta iltaan, 15minuuttia on pieni hetki omasta päivästä. Kuitenkin se 15minuuttia voi olla siinä hetkessä muistisairaan kohokohta. Muistisairas voi unohtaa omaisensa käynnin heti kun omainen poistuu huoneesta. Merkitystä on sillä, että on samassa hetkessä läheisensä kanssa. Juuri se hetki. Muistisairas elää tässä hetkessä (ja menneisyydessä). Tuleva ei ole oleellinen, vain tämä hetki.
Minä itse hoitajana nostan hattua ja tarjoan kädenpuristusta kaikille teille omaishoitajille ja muistisairaiden läheisille jotka jaksatte huolehtia läheisistänne. Arvokkain asia maailmassa on toiset ihmiset, sitä ei voi raha tai rikkaudet korvata. Muistisairaan läheisen elämä on välillä hyvin rankkaa, mutta myös niitä hyviä hetkiä on. Hyvät hetket auttavat jaksamaan sairautta ja jokapäiväistä elämää. Vielä kerran KIITOS. Arvostan teitä todella todella paljon.