Pitkästä aikaa ehdin tänne kirjoittelemaan. Elikkäs, palataanpas ajassa taaksepäin. Selitin
ensin millainen hoitaja olen ja nyt voin selittää mitkä asiat ovat
vaikuttaneet siihen että minusta on kasvanut hoitaja. Nämä ovat siis kasvun paikkojani ennen lähihoitajakoulua.
En
aiemmin ollut kovin sosiaalinen ihminen. Olen aina ollut ujo ja
hieman syrjään vetäytyvä. Siksi olin ihmeissäni päästessäni
hoitajakouluun. Päätin kuitenkin mennä ja sitä päätöstä en
kadu. Olen koulun aikana oppinut paljon sosiaalisia taitoja ja tullut
sosiaalisemmaksi ihmiseksi. En enään ole samalla tavalla ujo enkä
arastele puhua tuntemattomille. Olen myös huomannut että hakeudun
paljon muiden ihmisten seuraan ja nautin siitä. Olen siis todella
oppinut sosiaalisemmaksi. Tämä on iso asia minulle itselleni.
Ensimmäiset
pienet kosketukset sosiaalialaan tulivat kuudennella luokalla.
Kuudennelle luokalle piti valita vapaavalintaisia kursseja. Minä
valitsin maailman kansalaisen kypsyyskokeen joka kesti koko vuoden.
Maailmankansalaisen kypsyyskoe liittyy YK-liiton
kansainvälisyyskasvatuksen opintokokonaisuuteen. (linkki yk-liiton
mkk:n sivuille http://www.ykliitto.fi/kouluttaa/mkk)
Kypsyyskoe vaikutti mielenkiintoiselta ja kokeilemisen arvoiselta.
Tein kypsyyskokeen parityönä silloisen luokkatoverini kanssa.
Valitsimme aiheeksi lasten oikeudet. Aihe oli laaja ja monipuolinen
ja siitä riitti kirjoitettavaa ja pohdittavaa. Vuoden ahkeroimme
kypsyyskokeen parissa. Perehdyimme lasten oikeuksiin, tarkastelimme
miten ne toteutuvat eri puolilla maata tutkimme asiaa laajasti. Yksi
hämmentäviä asioita oli se, että Yhdysvallat ei ole ratifioinut
lasten oikeuksien sopimusta. Maailman kansalaisen kypsyyskoetta
tehdessäni opin paljon uutta tietoa lasten oikeuksista ja niihin
liittyvistä asioista. Työn tekeminen oli minulle merkittävä
kasvun paikka. Olen iloinen että tein kypsyyskokeen. Työmme oli sen
vuoden paras työ ikäluokassamme. Saimme YK-liitolta kutsun
Helsinkiin. Menimme joulukuussa päivän vierailulle Helsinkiin,
kävimme YK-liiton toimitiloissa. Työntekijät onnittelivat meitä
hienosta työstä ja saimme kehuja ja kannustuksia. Päivällä
menimme vierailulle eduskuntataloon. Jutta Urpilainen esitteli meille
eduskuntataloa ja menimme YK-liiton tilaisuuteen jossa meille
jaettiin palkinnot ja tunnustukset. Päivä oli
ikimuistoinen ja tuntui hyvältä saada kiitosta tehdystä työstä. Lasten oikeudet ovat kulkeneet mukanani kypsyyskokeesta lähtien.
Seitsemännellä
luokalla minulle ehdotettiin että minun kannattaisi hakea
tukioppilaaksi. Mietin ehdotusta ja päätin hakea tukioppilaaksi.
Minut hyväksyttiin ja pääsin Mannerheimin Lastensuojeluliiton
tukioppilaskoulutukseen. Koulutus kesti 16tuntia ja saimme siitä
todistukset. Koulutuksessa käytiin läpi mitä taitoja
tukioppilas tarvitsee. Opeteltiin ryhmäleikkejä,
tutustumisleikkejä, ryhmäytymisleikkejä ja keskustelun avauksia ja
ylläpitämistä. Erityisesti jäivät mieleen tuntien aloitukset
jolloin kouluttaja esimerkiksi käski meidän mennä ikäjärjestykseen
9 emmekä
saaneet puhua keskenään, tai järjestykseen pituuden tai
hiustenvärin mukaan. Ryhmiä oli kätevä sekoittaa antamalla
jokaiselle parille lappu mihin piti kirjoittaa jokin esimerkiksi
kaksiosainen liikkumisen välinen. Laput kerättiin takaisin,
katkaistiin sanat keskeltä, sekoitettiin ja jaettiin takaisin meille
oppilaille. Tukioppilaskoulutus oli seitsemännen luokan keväällä.
Koulutuksen loputtua pohdimme vanhojen tukioppilaiden kanssa miten
otamme syksyllä tulevat seiskaluokkalaiset vastaan ja mitä heidän
kanssa teemme ryhmäytymispäivänä, miten autamme yläasteen
aloittamisessa ja miten autamme luokkia tulemaan tiiviiksi ja
hyvähenkisiksi ryhmiksi. Tukioppilaana oleminen kasvatti minua
ihmisenä. Opin sosiaalisuutta ja aktiivisuutta. Opin uusia leikkeijä
ja keinoja miten innostaa ja toimia luokassa. Tämä antoi myös
kipinän vertaistutorointiin. Se on samantapaista toimintaa kuin
tukioppilailla, mutta se on ammattikoulujen itse järjestämää.
Meidänki koulussa sai ilmoittautu tutoriksi ja siihen piti käydä
kurssi. Kurssilla käsiteltiin samankaltasia asioita kuin
tukioppilaskurssilla. Tietenki vähän hoitoalaan painottuen. Meitä
myös ohjeistettiin miten kertoa koulustamme ja mitä asioita voimme
neuvoa uusille oppilaille. Näitä asioita olivat esimerkiksi
kaupungin kiertäminen. Näytimme esimerkiksi missä on Kela ja
kaupungin kirjasto.
Kahdeksannella
luokalla kävin 4H:n Dogsitter koulutuksen. Kouluksessa en oppinut
oikeastaan mitään tärkeää mitä tällä alalla tarvitsisin.
Dogsitter koutuksen jälkeen 4H:lta kyseltiin että onko halukkaita
lähtemään eläinkerhon ohjaajaksi. Hetken mietittyäni suostuin ja
ilmottauduin ohjaajaksi. Kävin parin tunnin pikakoulutuksen kerhon
ohjaamiseen. Minun kerhoni oli alakoululaisille tarkoitettu
eläinkerho. Eläinkerhon tarkoituksena oli että ohjaajalla olisi
lemmikki mukana, että ohjaaja toisi lemmikkivieraita ja että
kerholaiset saivat tuoda omia lemmikkejään vierailulle. Kyselin
kerholaisilta ehdotuksia ja suunnittelimme yhdessä aikataulua ja
kerho-ohjelmaa. Kerholaisia oli aina mukavasti. Haastavaa oli
suunnitella ohjelmaa niin että se olisi kaikille mielekästä.
Kerholaisten ikähaitari oli suuri, nuorimmat olivat 5-vuotiaita ja
vanhimmat 12-vuotiaita. Ohjasin kerhoa melkein kaksi vuotta. Omasta
mielestäni suoriuduin siitä hyvin. Sain lapsilta ja lapsien
vanhemmilta kiitosta ja kehuja. Opin kerhoa ohjatessani
ryhmänohjaustaitoja, suunnittelutaitoa ja sosiaalisuutta. Opin myös
toimimaan lasten kanssa.
Viimeisin
kasvunpaikka oli vuonna 2011 kesätyöni Pudasjärvellä
Kurenkartanon palvelukodin dementiaosastolla. Asiakkaat olivat
vaikeasti dementoituneita huonokuntoisia, pääosin vanhuksia.
Dementiaosastolla lähihoitajan työtä tehdessä minulle tuli täysi
varmuus siitä että tämä on minun alani ja dementikot minun
juttuni. Työ oli mieluista ja mukavaa. Ensimmäistä kertaa tein
kunnolla lähihoitajan työtä ja nautin siitä. Sain hyvää
palautetta työntekijöiltä ja asiakkailta ja minua kannustettiin
jatkamaan alalla. Parasta palautetta työssä on asiakkaan hymy tai
kiitos. Se on 9
välitöntä ja vilpitöntä palautetta. Se hymyilyttää ja saa
tuntemaan itsensä tärkeäksi. Tällä alalla saa niin hakkuja kuin
kehujakin. Jotkut ovat tyytyväisiä vähään. Toisille taas ei
riitä mikään. Kesätöissä opin perusteellisesti vuodepotilaan
hoidon. Kasvoin ammattilaisena, sain varmuutta työhöni ja
tekemiseeni. Kokemus oli hyödyllinen ja opettavainen.
