Miksi hoitoala?

Hoitoalalle ajauduin sattumalta. Opinto-ohjaaja ja kaverit puhuivat hoitoalasta ja ajattelin että miksi ei, tuskin siitä haittaakaan olisi jos yhteishakuun yhden hoitajakoulunkin laittaisi lukioiden edelle. Kävin pääsykokeissa ja kuinkas ollakkaan minut valittiin. Ajattelin että samahan se on sinne mennä niin ei tarvitse lähteä lukioon miettimään mitä elämälläni teen.

Ensimmäisen syksyn olin vähän pihalla enkä tiennyt miksi olin ja mitä tein ja motivaatiokin oli sitä luokkaa. Tulevat harjoittelut vanhainkodeissa ja työskentely vanhusten kanssa pelotti ja ärsytti, sillä omasin sen tyyppillisen ennakkoluulon; vanhusten kanssa työn tekeminen on pelkkää takapuolten pesua. Toisen syksyn hoidon ja huolenpidon työssäoppiminen näytti toteen että asia ei todellakaan ole niin. Ensimmäinen kosketus vanhuksiin tuli ensimmäisen vuoden kevään kotihoidon tutustumisharjoittelussa hoidon ja huolenpidon opintojen alkaessa. Siinä vaiheessa aloin kiinnostua vanhuksista.

Olen aina pitänyt vanhuksista jossainmäärin ennakkoluulostani huolimatta. Todellinen rakkaus vanhuksiin syntyi toisen vuoden syksyllä hoidon ja huolenpidon työssäoppimisessa. Silloin tajusin että vanhukset ovat minun juttuni ja miksi tahdon heitä hoitaa ja arvostaa. Tässä vaiheessa koin suurimmat kasvunhetkeni ammattilaiseksi. Arvostan vanhoja ihmisiä todella ja pyrin myös välittämään tämän asian heidän tietoonsa työskennellessäni. Heillä on elämän tuomaa viisautta ja heiltä oppii paljon uutta. He myös antavat ajattelemisen aihetta puhumalla asioista mitä en nuorena ihmisenä aina tajua ajatella. Yksi parhaita asioita vanhuksissa on sananlaskut ja erilaiset kaskut mitä heidän suustaan kuulee. Myös vanhahtava puhetapa on mukava.

Ennen kaikkea arvostan vanhuksia koska he ovat selviytyjiä. Jokainen ihminen on oman elämänsä sankari ja niin on myös vanhus joka tarvitsee apua hoitajalta. Nykyajan vanhukset ovat selvinneet sodista, pula-ajasta, sotaveloista ja erilaisista kulkutaudeista joita nykyään pystytään hoitamaan. Vanhukset ovat siis selviytyjiä ja arvostettavia ihmisiä minun silmissäni. Jokainen ansaitsee arvokkaan vanhuuden. Hyvä ohjenuora työssä löytyy raamatun kultaisen käskyn kautta; tee toiselle niin kuin haluat toisen tekevän sinulle. Pyrin siis työssäni tekemään asiat niin kuin haluaisin minulle tehtävän.